Archive for October, 2014

Oppilaiden kirjoituksia Konnankoukkuja ja noituuksia -kurssilta

Tuesday, October 21st, 2014

Hyvää iltaa.
Voisin kysyä sinulta, miksi ihmeessä avasit tämän kauniisti kirjaillun soittorasian, mutta minun ei tarvitse - tiedän sen jo. Valitsit tämän silkkaa uteliaisuuttasi, koska rasia hohti kuunvalossa. Mutta hyvä ystäväni, tosiseikka on, että tässä rasiassa asuu kuukeiju. Pyörivän ballerinan tilalla on kuukeiju.
Se ei ole aivan yhtä harmiton kuin sen ulkonäön perusteella saattaa luulla. Kuukeijuhan on hopeanhohtoinen ja sanoinkuvaamattoman kaunis, kuten näet, mutta se ei asu tässä soittorasiassa huvin vuoksi. Kun käännät vipua - ÄLÄ VAIN KÄÄNNÄ SITÄ - herätät keijun henkiin. Silloin se puree sinua, sähisee ja lentää tiehensä. Ja sitähän sinä et halua, ethän?

Itse asiassa keiju on suorastaan vaarallinen. Se on kuin kuvankaunis herhiläinen, joka odottaa, odottaa ja sitten - BOOM! Se iskee.
Katso nyt tarkkaan rasian kirjailua. Huomaatko siinä mitään erikoista? Oletan, että et. Mutta siinä on ylösalaista kirjoitusta. Jotta säästyisit vaivalta, voin selittää, mitä siinä lukee. Teksti sanoo: kuu hohtaa, kokoa kasvattaa, silmät harhauttaa, kiinni saa. Eli keijut kasvavat kuun hopeisen kajon säteistä. Jonain päivänä tämän rasian keiju olisi sinun kokoisesi, sitten vielä isompi, isompi ja isompi - joten sulje tämän rasian kansi. NYT!

Kuutamo

Elokuvateatteri nurin kurin ja väärin päin

Elokuvateatterin ohjeistuksessa on muutoksia, joita jokaisessa teatterissa ei ole. Sen takia voitte valmistautua noudattamaan seuraavia ohjeita:

1. Jottei jännitys tiivistyisi loppua kohden, katsotaan elokuva takaperin, kohtaus kohtaukselta.
2. Jotta asiakkaiden ajatus kulkisi paremmin, kääntyvät tuolit ajoittain toisin päin, jotta veri virtaisi päähän.
3. Asiakkaiden täytyy riisua kengät ja sukat ja valmistautua pikapesuun ja -kuivaukseen (vaatteet päällä) ennen elokuvan alkua, koska pahvin ja muovin säästämiseksi myydään elokuva herkut suoraan maasta.
4. Jotta elokuvateatteri saisi lisää työtekijöitä, maksetaan liput vasta elokuvan jälkeen.
5. Asiakkaiden on myös valmistauduttava pikapesuun ja -kuivaukseen elokuvan jälkeen, koska ajoittaiset limonaditulvat pahvimukien säästämiseksi voivat aiheuttaa tahmeutta. Tämän vuoksi tarkistamme myös asiakkaiden uimataidon.

Miku Kuuskorpi

22.9.2014. Ma
Rakas päiväkirja.

Tänään minä sain selville jotain uskomatonta. Et ehkä usko tätä mutta osaan lentää!

Se alkoi näin: Olin menossa metsään kirjoittamaan tätä päiväkirjaa.
Sitten minä näin tosi ison omenapuun. Minä halusin sen isoimman omenan joka oli siellä latvassa. Yritin hyppäämällä ottaa sen kiinni mutta yhtäkkiä kun hyppäsin lähdin lentoon. Minä meinasin pyörtyä.

Se tuntui ihanalta mutta samaan aikaan pelottavalta.
Yritin kertoa äidilleni mutta kuin kerroin äitini ei uskonut ennen kuin näytin. Äitini huusi, en tiedä mistä, ilosta vai pelosta.
Menin vähäksi aikaa ulos ja lentelin rennosti. Nyt kun minä osaan lentää niin voin tehdä ihan mitä vaan. Minä voin lentää ihan minne vaan vaikka Helsigistä Pasilaan. Minä olen toivonut tätä koko elämäni. Minun ei tarvitse edes enää kävellä minnekkään kun voi lentää. Ette ikinä arvaa missä minä kirjotan tätä.
Puun latvassa!

Mutta mitä jos joku huomaa ja alkaa kuulustelemaan minua että miten osaat lentää tai  opeta minulle. Mutta kun en tiedä miten opin sen!

Kun minullahan ei ole isää niin mietin liityisikö tämä häneen kysyin äidiltä ja hän vastasi:
-Kyllä…

Minä tietenkin kysyin innoissani että:
- Kerro!

Äitini huokaisi ja kertoi:
- Kuin olit ihan pieni vauva isäsi oli tiedemies. Hän kerran keksi todella pienen karkin joka antaa kyvyn lentää, joten hän kysyi voiko hän testata tätä sinuun mutta minä sanoin EI! Kuitenkin kun olin nukkumassa hän syötti sen sinulle joten sen takia erosimme.

Minä utelin ja kysyin että:
- Miksi tämä vaikutti vasta nyt?

Äiti vastasi että:
- Se ihme tabletti tai karkki mikä lie vaikuttaa vasta 11 vuotiaana joten kun täytit eilen 11 se alkoi vaikuttaa.

Leni Huhtamäki

Rakas päiväkirja, tänään tapahtui jotain eriskummallista. Heräsin aamulla aivan normaaliin tapaan. Nousin sängystä ja menin aamiaiselle. Isä ja äiti istuivat jo pöydässä.
-Tulithan sinä viimein, äiti tokaisi ja kauhoi puuroa lautaselleni.
-Meillä on äidin kanssa kiire töihin, joten sinä saat olla yksin kotona, mutta älä huoli. Me tulemme ajoissa kotiin, isä sanoi sanomalehden takaa.
-Joo, joo, sanoin ja söin puuroni.

Äiti ja isä tekivät lähtöä. Isä laittoi eteisessä kenkiä jalkaansa ja äiti meikkasi vessassa. Äiti oli ammatiltaan uutistoimittaja ja isä oli koulun rehtori.
-Muista pestä hampaat ja syödä välipala kello 13.00, äiti touhotti.
-Etkä lähde kotoa minnekään, et edes naapuriin! isä varoitti ja avasi ulko-oven. Isä astui ulos ja meni autoon. Äiti juoksi perässä. Vilkutin äidille, kun auto kaartoi pihasta pois.
-Aina kiire. Niillä ei jää aikaa olla mun  kanssa ollenkaan. Ja nyt on sunnuntai ja taas ne on menossa. Äidin kiireet kyllä ymmärtää, kun se on se uutistoimittaja, mutta ei isän. Jos se kerran on koulun rehtori niin sillä pitäisi olla viikonloput vapaita, mutta ei. Sillä on koko ajan palaveria ja luentoja ja kaikkea sen sorttista josta minä en ymmärrä mitään. Kaikki lauantait ja sunnuntait ne on menossa, mietin samalla kun pesin hampaita.

Menin ylös ja aloin leikkiä barbeilla. Ja sitten se vain tapahtui. Etsin Kenille vaatteita, kun minusta alkoi tuntua siltä, että päässäni aivan kihelmöi. Suljin silmäni ja pitelin päätäni aivan kaksin käsin. Pääni tuntui oudon raskaalta, mutta sitten kaikki oli taas aivan normaalia. Nyt minä kyllä valehtelen.  Katsoin sänkyä ja minä näin sen lävitse! Kun katsoin kaksosten talon puoleista seinää näin senkin lävitse ja ulkona kaksoset leikkivät liukumäessä! Tämä oli aivan ihmeellistä! Menin ulos. Kaksoset halusivat leikkiä kanssani piilosta ja totta kai minä suostuin! Olin aina huono piilosessa niin huono etsijä, että sen takia en tykännyt siitä ollenkaan. Nyt voisin kuitenkin kokeilla. Halusin jäädä etsijäksi ja kyllä kaksoset suostuivat. Epäilen, että he ovat hieman ihmeissään, kun minä haluan olla etsijä, mutta olkoon. Ja jos he kysyvät miksi minä haluan olla etsijä niin sanon vain, että olen harjoitellut ja siinä kaikki.

Löysin kaksoset alta aika yksikön, mutta sitteen tuli äiti ja isä kotiin ja minun oli mentävä nukkumaan. Ja yöllä minä nukuin niin sikeästi, että kun äiti kävi sammuttamassa valot minä en edes herännyt! Ja  näin unia siitä miten olen supersankari ja pelastan kaikki maailman ihmiset hädästä!

Minna

Ryöstö oli suunniteltu hyvin, sen tavoitteena oli ryöstää ”upea” vaaleanpunainen Disney prinsessa polkupyörä siskolleni Meerille. Minä, ystäväni Kalle ja Miisa lähdimme yöllä kello 12 Helkaman polkupöyräkauppaan. Ensin Kalle (hän on tekniikkanero) katkoi hälytys johdot ja sen jälkeen Miisa tiirikoi lukon hiuspinnillä. Menimme sisään, siellä oli tosi pimeää, onneksi minulla oli taskulamppu. Valaisin sillä eteeni ja näin… no ehkä kuitenkin pyöriä. Etsin katseellani vaaleanpunaista prinsessa pyörää ja lopulta näin sen. Se oli ihan liikkeen perällä Angry Birds -pyörän vieressä. Kerroin toisille näkemäni ja lähdimme kävelemään pyörien lomista kohti prinsessa pyörää.
Yhtäkkiä Miisa huudahti: ”Aivan kuin olisin kuullut jotain!”
”Sinä kuvittelet vain se oli var-” mutta Kallen lause jäi kesken kun pimeydestä ilmestyi luokka toverimme Iisa, Miisan serkku.
”Oikein Miisa, sinä kuulit minut”, hän sanoi,”tänä yönä te ette varasta mitään!”
”Miten niin emme?”, kysyin, ” miten sinä voit sen estää?”
”Jos astut eteenpäin näät.” Iisa ilmoitti.
Katsoimme toisiamme ja kuin lukisimme toistemme ajatukset, päätimme olla uskomatta ja astuimme eteenpäin. Samassa kuului napsahdus ja päälleni tippui pyörän kumeista tehty verkko, joka haisi pyörän kumeille. Silmäkulmastani näin kun Miisa rimpuili irti verkosta ja pakeni hiukan huojuen ulos ovesta, se nyt on niin hänen tapaistaan. Kalle oli kadonnut varjoihin enkä nähnyt häntä. Yritin rimpuilla irti verkosta, mutta takerruin siihen aina vain pahemmin, yhtäkkiä jotain tipahti päähäni ja kaikki pimeni.

Neemi