Kasper Salosen lukuvinkki

Kasper Salonen on kaksikielinen helsinkiläinen runoilija ja kääntäjä.

Aaro Hellaakoski: Jääpeili (1928)

Suurimman osan elämääni olen lukenut ja kirjoittanut englanniksi, ja opin lukemaan suomalaisia kirjoja hitaasti. Asuin Englannissa, eikä kukaan muu puhunut tai lukenut siellä suomeksi paitsi kotona isä ja äiti. Kun olin 9-vuotias, muutimme takaisin Suomeen. Tykkäsin silloin jo vähän runoudesta, mutta vain englanniksi! En uskonut, että suomeksi pystyisi edes kirjoittamaan runoja.
Mutta totta kai pystyy. Opin sen vasta lukion tokalla. Silloin äidinkielen opettajani Satu antoi meille Aaro Hellaakosken runokirjan nimeltä Jääpeili. Se oli vanha kirja, kirjoitettu silloin kun isoäitini oli vasta lapsi. Ensin olin varovainen. Sitten näin, miten hienoja, pieniä ja erilaisia kaikki kirjan runot olivat! Jokainen oli uusi ja outo (sellaisella hyvällä tavalla). Yhdessä runossa oli hauki puussa, toisessa oli autoja sateessa, ja kolmannessa kerrottiin mitä nauraminen on. Ihan erilaisia, ja joskus sanat olivat tosi vanhoja, mutta ne kuulostivat niin hienoilta yhdessä että se ei haitannut. Kuunnelkaa vaikka:

Pisara

Alkukotiin avaraan
kaikki kerran kutsutaan.
Muutamille juottavat
nyt jo valtajumalat
pienen kastepisaran,
tuskallisen, ihanan,
johon hiljaa liukenet
– tahtonetpa taikka et –
jonka kylkiin kuvastuu
taivas, maa ja kaikki muu.
Pieneen, pieneen pisaraan
maailmat saa mahtumaan.

Siitä opin miten runoja aletaan lukea. Niitä pitää muistaa kuunnella. Luin niitä niin paljon että lopulta halusin itsekin kokeilla, ja nyt kirjoitan joka päivä. Suomeksi vielä!

Comments are closed.