Archive for January, 2013

Novelli Palaa! -kirjoituskilpailu on käynnissä

Monday, January 14th, 2013

Kaikille sulkislaisille tulee varmasti mukavana tietona, jos asiasta ei vielä ole kuullut, että Nuoren Voiman Liitto järjestää paraikaa Novelli Palaa! -nimistä kampanjaa, johon kuuluu myös kirjoituskilpailu! Novellihan on tiivis ja muodoltaan lyhyt fiktiivinen kertomus; kilpailunovellin aiheen ja tyylilajin saa itse valita. Voit kirjoittaa novellisi niin kauhun, scifin, dekkarin, realistisen kuin fantasiatarinankin muotoon. Kilpailun kieli on suomi.

Täältä voitte vilkaista tarkemmin, että mistä on kyse: http://novelli.fi/kirjoituskilpailu/

Osallistukaa ihmeessä ja näyttäkää maailmalle, mitä olette oppineet ja ajatelleet. Jos uskaltaa, niin onnistuu!

Kasper Salosen lukuvinkki

Friday, January 4th, 2013

Kasper Salonen on kaksikielinen helsinkiläinen runoilija ja kääntäjä.

Aaro Hellaakoski: Jääpeili (1928)

Suurimman osan elämääni olen lukenut ja kirjoittanut englanniksi, ja opin lukemaan suomalaisia kirjoja hitaasti. Asuin Englannissa, eikä kukaan muu puhunut tai lukenut siellä suomeksi paitsi kotona isä ja äiti. Kun olin 9-vuotias, muutimme takaisin Suomeen. Tykkäsin silloin jo vähän runoudesta, mutta vain englanniksi! En uskonut, että suomeksi pystyisi edes kirjoittamaan runoja.
Mutta totta kai pystyy. Opin sen vasta lukion tokalla. Silloin äidinkielen opettajani Satu antoi meille Aaro Hellaakosken runokirjan nimeltä Jääpeili. Se oli vanha kirja, kirjoitettu silloin kun isoäitini oli vasta lapsi. Ensin olin varovainen. Sitten näin, miten hienoja, pieniä ja erilaisia kaikki kirjan runot olivat! Jokainen oli uusi ja outo (sellaisella hyvällä tavalla). Yhdessä runossa oli hauki puussa, toisessa oli autoja sateessa, ja kolmannessa kerrottiin mitä nauraminen on. Ihan erilaisia, ja joskus sanat olivat tosi vanhoja, mutta ne kuulostivat niin hienoilta yhdessä että se ei haitannut. Kuunnelkaa vaikka:

Pisara

Alkukotiin avaraan
kaikki kerran kutsutaan.
Muutamille juottavat
nyt jo valtajumalat
pienen kastepisaran,
tuskallisen, ihanan,
johon hiljaa liukenet
– tahtonetpa taikka et –
jonka kylkiin kuvastuu
taivas, maa ja kaikki muu.
Pieneen, pieneen pisaraan
maailmat saa mahtumaan.

Siitä opin miten runoja aletaan lukea. Niitä pitää muistaa kuunnella. Luin niitä niin paljon että lopulta halusin itsekin kokeilla, ja nyt kirjoitan joka päivä. Suomeksi vielä!