Hannimari Heinon kurssilaisten runoja

Kädet puhuvat vierasta kieltä,
en tunne näitä kaaria,
en varpaita, jotka piirtävät hiekan
piirtävät merkkejä
puhuvat käsien kanssa samaa
hiljaista
kieltä.
Jokin hauras laskeutuu ojennetuille käsille, huulet puhaltavat sen matkaan niin kuin minä portailla puhalsin saippuakuplia jääkuplia jääkukkia saippuasta kädet jäivät odottamaan maailmaa laskeutuvaksi:
tähtien valoa ja keijupölyä ja kuplia.
Niin jumalakin lapsena odotti
valoa päälleen, kun etsi oikeita sanoja luomisen ajan huomisen aloittamiseksi.
Ne satavat päälleni!
Unelmat täyttävät varpaanvälini ja minä puhallan ne

matkaan.

- Kettutyttö

*

sormet jotta olisi johonkin kurottaa
varpaat jotta tuntisi olevan välissä maan ja sinisen taivaan silmät räpsähtämättömät, niihin hukun yrittää aina vangita joka hetken, liian pienellä suuremman kurottaa liian lyhyillä käsillä kaukaisiin muistoihin vetääkseen mukaansa seuraavaan hengenvetoon saisiko sen vielä takaisin ettei se enää karkaisi aina sen muistaisi

- Enni

*

Sen metsäntuoksu jää kutittamaan nenään
vaikka pakokaasu hälvenee jo
ihmiskunnan turhantärkeys ja tuhoamisvimma
toverit, tuhotkaamme maapallo
hukuttakaamme se öljyyn

Tum tu-tum ja keuhkot huutaa ikävää
soratie sattuu jalkoihin
tihku tuntuu jäätävän kaiken eikä
missään liiku mikään ja silti kaikki
rakkaus on outo, se on kaikki muttei mitään

Öisin tuulee se on se ilmastonmuutos
sadetta ja sammakoita sataa sataa ropisee
mutta puut ei taivu länteen eikä itään
eikä mun sormet löydä taaskaan ketään

- Kauris
*

Kuva
kop kop
kasvosi tekevät päähäni kolon
tyhjää tyhjää
väistöliike
käännyn pois
lähestyn
rukoileviennaistenrintamaa
se
koko ryhmä kääntyy yhdessä
Sitä lämpöä
Teneriffan Majorkan aurinko

burka päällä läkähtyy
sinä yksi siellä rivissä
K A T S O M I N U A
niillä kostean kaurapuuron ruskeilla silmillä
niillä hiekkapaperi kasvoilla
anna   minäostanrasvaa    rukoileville poskillesi

ja kun viiksikarvani heilahtaa
en ole hiiri
paljastun ihmiseksi
joka ei voi estää

puremasta leukaluita
kauhuista yhteen
kovettamaan kasvoja en voi

enkä tule tuntemaan
S I N U A
rukoile
rukoile Mekassa
ole yksi tuhansista
ja minä vuoksesi sulatan toffeeseen reikiä
olen pateettinen
Hiirulainen
ja melkein
(melkein melkein melkein)

revin sinut rivistä
älä vain kumarru
laskeudu massaksi muminaan
seiso, seiso suolaisena
kovettuneena kyyneleenä
vaikka muut lipuvat huminaan
ole se joka kaikista eniten elää
eniten
ole se yksi kaikista joka
eniten
tuntee
ei
rukoile
mumise

vaan
huutaa
ääni kuolee vasta
kun se jäätyy
surulliselle taivaalle
jossa ei opita leijumaan
ei osata lennellä ilmavirtojen
kauniiden ilmavirtojen
kauniiden ilmavirtojen tukevilla olkapäillä
- Reetta

*
Matka

Pimeys leikittelee taivaalla kilpaa valon kanssa.
Tuuli huiskuttaa hiuksia.
Hiekka kutittaa jalkapohjia kenkien lävitse.
K ä v e l e  eteenpäin.

Tien risteys pimeässä,
voi johtaa harhaan jos ei omaa ystävää.
Puro kuiskutaa korvaan,
yrittää saada vaihtamaan suuntaa.
K ä v e l e  eteenpäin

Sulje silmät ja avaa ne.
Ajattele uudelleen.
Ota kiinni ajatusten karkuun lentävä lintu.
Niin pysyt tiellä oikealla.
K ä v e l e  eteenpäin.
- Usvaton

*

Hei hei h

huuhtele nivelet

suivaantuu ja sy oksy, syöksyy si-
tovaan, taas ampaisten___kohta levittääää_Ä
hienferomonejamuista hengittää ja
kuuppaasi kengittää ajatuksella joka ojentautuu
Jv: aan.

Jumalan vala t kuntaan
ja järjestyksenvalvojan
liiveissä

rehellisin runoun ru known eiku runoin runo i n riutunut.

yritän rentoutua rakastamaan.

htsi-, ää ja uu, aan. t!

- Tirre

*
Maailma mustissa kehyksissä. Ripset raskaat kuin
hengitys takanani
Kuovin maata, hypätäksenikö lentoon, en

Alivalokuumuus vasten selkää
odota tyttö, ethän pelkää
lupaava tuoksu jos et lähde nyt juoksuun
takana korkojen viimeisen kaiun
yskäisen hiljaa, yskäisen laulun

Mylväisy, sonnin. Kosteus
tii-
vis-tyy
selkään
hieman pelkään
ja minä likka juoksen.
- Capitaine Ina