Jaana Seppäsen Kohtaamisia-kurssin satoa

Kongon demokraattinen tasavalta

Raflaava otsikko, eikö? Tarkkaan ottaen en kyllä tiedä mitä ‘’raflaava'’ tarkoittaa, mutta pidän sanasta silti. Aina kun joku sanoo tai luen jostakin sanan ‘’raflaava'’, ilmestyy mieleeni pikku gängstäpoju, joka solvaa naisia huoriksi ja syljeksii maahan. Ei mikään kovin hemaiseva mielikuva.
Jaarittelut sikseen. Nyt saattaisit luulla, että tämä pieni avautumiseni kertoo, liittyy, toimii tapahtumapaikkana tai on edes jollain tavalla kytköksissä Kongon demokraattiseen tasavaltaan. Mutta kun se ei ole! Se on pelkkä raflaava otsikko, ei muuta.
Ja nyt mieleesi ilmestyy tuo pikku gängstäpoju, joka on liimannut silmänsä ohi kulkeneeseen blondiin. Pienessä, tupakan, alkoholin ja varhaisnuoruudessa impatun liiman surkastuttamassa mielessään tuo natsan pituinen gängstäpoju ajattelee blondia viehättävänä ja seksikkäänä, mutta koska on pieni gängstäpoju, ei hän voi sitä myöntää ja niinpä hän solvaa blondia kuin myös muitakin seuraavia naisia huoriksi ja lutkiksi.
Kun olet selviytynyt tuolta harhapolulta, kirkastuu mielesi. ‘’Totta kai! Niinhän sen pitää olla!'’, hihkut ja silmäsi kristalloituvat aivan niin kuin vanhempieni Prahasta tuomat kristallimaljakot.
Ja ajattelet löytäneesi ratkaisun mutta tulet, ikävä kyllä, jälleen pettymään, koska tuo pieni gängstäpoju, joka syljeksii kadulle en ole minä.
Olet nyt pettynyt; näin aavistan, koska enhän voi tietää miltä sinusta tuntuu. Oletetaan kuitenkin että olet pettynyt. Luultavasti mietit mitä ajan takaa, koska eihän ole mitään järkeä laittaa kirjoituksen otsikoksi jonkin keski-afrikkalaisen, tosin pinta-alaltaan yhden maailman suurimman valtion nimeä, joka ei millään tavalla liity tekstiin tai sen tapahtumiin. Eikä mielestäsi varmaankaan ole mieltä kertoa pienestä gängstäpojusta, joka johtaa sinut vain ärsyttävälle harhapolulle.
Olen varmaan ärsyttävä, siksikin ettet tiedä nimeäni. Ja kyllä, olet oikeassa, olen muutenkin erittäin ärsyttävä. Anteeksi, mutta minun täytyy kyllä naurahtaa tähän väliin, koska olen koukuttanut sinut lukemaan jo tähän asti. Vakuuttavaa, koska itse sanon niin. Kaikki vaatimattomat ihmisethän sanovat aina, että ‘’-vaikka itse sanonkin.'’. Minä sanon tuota turhaksi pöyhkeilyksi ja nöyristelyksi, vaikkakin oma versioni saa minut näyttämään narsistilta.
Taisin alussa mainita turhien jaaritteluiden jäävän sivuun, mutta kuten huomaat en ole päässyt vielä asiaan. ‘’Ärsyttävää, ärsyttävää.'’, hoet mutta jatkat yhä lukemista. Minun täytyy kyllä taputtaa sinua olalle ja onnitella, koska kukaan ei ole jaksanut kuunnella minua putkeen näin kauan; tai no jos tarkkoja ollaan niin lukea. Nyt sinulla on siis uusi ennätys, tai voihan se olla sinun ensimmäinenkin, palkintogalleriassasi.
Nimeni on muuten Miikka. Tuliko liian yllättäen? Odotit varmaan pitkää jaarittelua, jossa panttaan nimen paljastamista viimeiseen lauseeseen ja loppujen lopuksi nimen saatkin. No, oletko onnellinen? Et varmaan, koska olet ihminen ja haluat aina vain lisää. Sinä ahne possu.
Taas täytyy tyrskiä; ei tuon ‘’possun'’ takia, vaan sen että miten hullu tämä koko juttu on. Ei tässä jutussa mitään tule tapahtumaan, sen sinä varmaan itse jo tiesitkin. Odotukset sinulla totta kai olivat korkealla, kun luit tuon raflaavan otsikkoni: ‘’Kongon demokraattinen tasavalta'’. Laukkasit tietokoneelle googlaamaan, mikä kumma tuollainen maa onkaan. Toivon, mutta en uskalla uskoa että jo valmiiksi tiesit missä se sijaitsee ja minkälainen valtio se on.
Taas tulet pettymään, koska ei se kummoinen maa ole; sademetsää, huonoja teitä, ‘’lentäviä ruumisarkkuja'’, neljä armeijaa, korruptiota, lapsisotilaita, monikansallisia yhtiöitä ja muuta sen sellaista; niistä on Kongon demokraattinen tasavalta tehty.
Voi ei, mitä teinkään! Kerroin sinulle Kongon demokraattisesta tasavallasta, vaikka lupasin etten tekisi niin. Ei oppi ojaan kaada sanotaan ja pitää kai se paikkansa. Edelleen toivon, mutta en usko sinun tuota kyseistä reseptiä tietävän.
Testi: muistatko vielä nimeni? Miikka se oli. Taisi tulla akuutti mielenhäiriö, kun uskoin sinun muistaneen sen. Ainakin toivon niin. Toivoahan voi aina.
Minäkin toivon usein. Joka päivä, oikeastaan. Arvaatko mitä toivon? Haluaisin sinun niin arvaavan oikein, mutta kuten aina, tiedän sen olevan pelkkä toive, koska ethän sinä voi tietää mitä minä toivon joka päivä, kun minut vasta tapasitkin.
Toivon, joka päivä, minun olevan niin kuin muut. Nimeni on Miikka, missä ei ole mitään valittamista, mutta muusta en ole niinkään ylpeä tai vielä vähemmän iloinen.
Ulkonäköäni en viitsi kuvailla, koska tiedäthän sinä miltä 14-vuotias poika näyttää. Sinullahan voi olla sen ikäinen poikalapsi itselläsi tai jollain sukulaisellasi voi olla sellainen. Vaikka sitten sillä kummin kaimalla.
Kysyit varmaan jo aikaisemmin, miksi haluaisin olla samanlainen kuin muut tai ainakaan en niin erilainen. Kysymys on helppo ja niin on vastauskin. En nimittäin haluaisi ajatella liiemmin Kongon demokraattista tasavaltaa, joka ikinen Luojan päivä.
Ei siinä, että minua kiusattaisiin tai minulla ei olisi kavereita. Ehei, kavereita minulla on paljon ja hyviä sellaisia eikä mitään hyvänpäiväntuttuja.
Mutta mieti, jos ajattelisit joka päivä Kongon demokraattista tasavaltaa täällä lumen ja pimeyden keskellä. Kinshasassa, eli maan pääkaupungissa sinä googlettajan piru, kun mittari näyttää tasaista kolmeakymmentä celsiusta ja aurinko porottaa, niin minä poika ajattelen sitä ja mietin Kongon demokraattisen tasavallan tieverkoston kuntoa. Tai en mieti, koska jo tiedän sen, vaan pikemminkin pohdin miten ne ihmiset siellä liikkuvat. Niillä ruumisarkuilla tietty, on lopputulokseni aina. Joka ikisenä Luojan päivänä.
Hups, taas hairahdin kertomaan sinulle Kongon demokraattisesta tasavallasta. Oikeastaan kerroin sinulle elämästäni ja koska Kongon demokraattinen tasavalta kuuluu siihen kiinteällä tavalla, ei sitä voi noin vain sivuuttaa.
Totta tosiaan; pimeyden sydän.

Kirjoittaja: Mikko Koljonen