Juuli Niemen ohjaaman käsikirjoituskurssin satoa


Milla Savolaisen kirjoittama dialogiharjoitus: Harry Wellon ja Dan Raciest

Wellon: Sisään vain, Raciest.
Raciest: Kiitos.
Raciest: Mukavan pehmeä sohva sinulla, Harry. Hei! Miksi palkintosi ovat noin piilossa?
Wellon: Se ei ole oleellista.
Raciest: Haluan tietää. Mikään psyykkinen ongelma ei saa haitata työntekoasi.
Wellon: Niitä on niin paljon, että joku – jopa minä itse – voi vaivautua siitä.
Raciest: Minä en vaivaudu. Olenhan itsekin saanut julkisuutta ja kiitoksia.
Wellon: Lopeta nauraminen ja kerro asiasi.
Raciest: Oh! No, siis. Asiahan on niin, että määräaikasi alkaa umpeutua, etkä ole antanut minulle edes raakaversiota romaanistasi. Oletko saanut sitä tehtyä?
Wellon: Mikset kysynyt asiaa puhelimitse?
Raciest: Saan kai minä tulla sinua tapaamaan, Harry. Mikä sinua oikein riivaa?
Wellon: Minulla ei nyt ole oikeaa tunnelmaa. En pääse kirjassa eteenpäin.
Raciest: Oikeaa tunnelmaa? Mitä hiiskattia sinä oikein höpötät? Anna mennä vaan!
Wellon: ”Anna mennä vaan?” Minä olen kirjailija, taiteilija, joka ei voi vaan antaa mennä! Picasso ei olisi koskaan maalannut Guernicaa, jos hän ei olisi odottanut oikeaa tunnelmaa! Leone ei olisi ohjannut Hyviä, pahoja ja rumia, jos olisi vain tehnyt mitä sattuu. Charles Dickens ei olisi koskaan kirjoittanut Saiturin joulua, jos olisi ollut rikas kuin Kroisos! Tajuatko sinä, että taiteilija ei ole kone? Taiteilija on elävä luontokappale, joka tekee niin kuin tunteet sanovat. Jos minulla nyt ei ole oikeaa tunnelmaa, kirjoittamisesta ei tule mitään.
Raciest: Olisit kertonut aikasemmin. Nyt joudumme kertomaan kaikille, ettei uutta kirjaasi tulekaan.
Wellon: Kyllähän minä toki sen jossakin vaiheessa teen. Älä huoli.
Raciest: Entä joku muu kirjoitus? Onko sinulla oikeaa tunnelma tehdä jotain muuta?
Wellon: Olen tämän vuoden aikana kirjoittanut runoja. Tässä, lue tästä pari. Inspiraatio valtasi minut aika ajoin kirjoittamaan näitä.
Raciest: ”Kuisti valaistuu jälleen, Aikaisin marraskuun jälkeen, kuolleet lehdet Haravoitiin vuoriksi, korikeinu Narisee.” Nämähän ovat loistavia! Montako sinulla on näitä?
Wellon: Viitisenkymmentä.
Raciest: Harry kuule? Mitä sanoisit, jos julkaisisimme nämä sinun runosi?
Wellon: Niin. Kyllä. Kyllä se sopii.
Raciest: Mahtavaa! Otanko…
Wellon: Annan ne sinulle saman tien. Käsittele näitä sitten varovasti ja haluan alkuperäiset takaisin.
Raciest: Tietysti. No, minä sitten lähdenkin tästä. Jatka heti romaaniasi, kun saat siihen taas otteen.
Wellon: Näkemiin.
Raciest: Soittelen sinulle.


Kirjoittajan ”Vauppu” dialogiharjoitus
(Nuorukainen Kake ja yksinäinen vanhus Martti ovat päätyneet vahingossa sokkotreffeille keskenään.)
Martti
En minä kyllä ihan tämmöistä odottanut.
Kake
Ilo on kokonaan mun puolella.
Martti
Toden totta. Eikö täällä ole rouvashenkilöitä?
Kake
Mulla oli yks mut se läks.
Martti
Oletko sinä teini humalassa?
Kake
Sano Kake vaan.
Martti
Sitä se tekee, alkoholi, sekoittaa nuorten päät.
Kake
Se oli semmonen ämmä että nalkuti nalkuti vaan yötä päivää. Meni siinä jo hermo siihen malliin et potkasin eukon pihalle.
Martti
Minullakin oli vaimo.
Kake
Joo-o. Naiset ne luulee olevansa joku maailman napa.
Martti
Tämä ei kyllä luullut, ei todellakaan. Me ymmärsimme toisiamme vaistomaisesti. Se oli hyvä äiti lapselleni ja minun paras ystävä.
Kake
No mitä sä sit täällä teet?
Martti
En tosiaan tiedä. Ehkä luulin, että saisin vielä tilaisuuden. Että voisin vielä löytää rakkautta elämääni.
Kake
Rakkaus, se on aivokemiaa ihmisen päässä!
Martti
Mistä lähtien nuoretkin on olleet noin kyynisiä?
Kake
Viimeset, hmm, kauankos sitä possee nyt tällä pallolla on ollu.
Martti
No, eiköhän tämä nyt riitä, taidanpa tästä –
Kake
Seis! Siis, nyt täs on kaks kohtalon syrjimää. Eiköhän puhuta niin ku mies miehelle, toveri toverille.
Martti
Minä en avaudu humalaiselle torvelle, kiitos näkemiin.


Kirjoittajan ”Dream” synopsis: Matkalla

Matkalla on tv-sarja, joka kuvaa Loviisa-nimisen tytön elämää uudessa kodissa. Vanhempien ero ajaa juuri lukioon siirtyneen Loviisan isänsä luokse Närpiöön pois parhaan ystävän, rakkaan sisaren sekä kaiken tutuksi tulleen luota. Loviisa kantaa huonoa omatuntoa ystävänsä jättämisestä, mutta yrittää silti sopeutua uuteen ympäristöön. Loviisa on luonteeltaan hyvin määrätietoinen ja pyrkii sopeutumaan tilanteeseen kuin tilanteeseen. Hän tutustuukin moniin ihmisiin niin koulun kuin juoksuharrastuksensa kautta. Ystävänsä bileissä Loviisa tapaa Eliaksen, 19-vuotiaan komean nuorukaisen, joka tuntee suurta vetoa Loviisaan. He törmäävät usein toisiinsa, mutta Loviisa pitää Eliasta aluksi vain tyypillisenä poikana, joka on kiinnostunut vain tytön ulkonäöstä. Myöhemmin kuvioon astuukin sitten Aleksi, joka myös harrastaa pikajuoksua. Loviisa viihtyy hyvin Aleksin seurassa, vaikka tietääkin että Aleksi on varattu. Jutellessaan Facebookissa eräänä iltana Loviisa tunnustaa olevansa ihastunut Aleksiin. Tämä saa nuoren miehen hyvin vaitonaiseksi ja he sopivat tapaavansa seuraavana aamuna urheilukentällä. Huolestunut Loviisa saapuu paikalle ja kuulee, että Aleksi on homoseksuaali. Edes nykyinen tyttöystävä ei tiedä tätä, sillä Loviisa on ensimmäinen jolle hän uskalsi kertoa asiasta. Loviisa lupaa pitää salaisuutensa ja kannustaa Aleksia olemaan oma itsensä.
Sydänsuruista kärsinyt Loviisa pyrkii hautaamaan pahan olonsa juoksuun ja tiivistää harjoitustahtiaan entisestään. Isä on huolissaan tyttärensä terveydestään ja yrittääkin saada tämän vähentämään harjoitteluaan. Loviisa ei kuuntele vaan alkaa lintsata koulusta ja on aina juoksemassa. Lopulta Elias saapuu Loviisan luokse ja tivaa tämän omituisen käytöksen syytä. Loviisa romahtaa täysin ja itkien kertoo Eliakselle kaiken rakkaudestaan Alluun ja tämän homoudesta. Myöhemmin Elias tunnustaa välittävänsä Loviisasta ja tämä saa Loviisan hämmentyneeksi.

Matkalla on kuvaus nuoren naisen kasvutarinasta kohti aikuisuutta ja sen mukana tulevaa vastuullisuutta. Tarina ei hienostele taianomaisilla tai kauhua herättävillä kohtauksillaan, vaan se pyrkii avaamaan katsojalleen uusia ulottuvuuksia nuorten silmin. Vanhemmille katsojille elokuva varmasti lisää ymmärrystä nuorten elämää kohtaan ja todistaa ettei aikuistuminen tapahdu päivässä ilman ongelmia.