Archive for October, 2011

Pirta Palolan lukuvinkki

Wednesday, October 5th, 2011

Pirta Palola on Helsingin ranskalais-suomalaisen koulun 9.-luokkalainen ja Nuoren Voiman Liiton TET-harjoittelija.

————————————————

Satu Koskimies: Hurmion tyttäret (Tammi 2009)

Sain “Hurmion tyttäret” joululahjaksi 13-vuotiaana, mutta en heti osannut tarttua siihen. Takakannen kuvaus ei houkutellut, eikä kirjan rakenne ollut aivan perinteinen. Kirjassa päähenkilöt, Katri Vala (1901–1944) sekä Elina Vaara (1903–1980), kertovat vaiheistaan ja tunteistaan vuorotellen, eräänlaisena “ajatuspuheena”. Nopean selauksen perusteella luulin kirjaa jonkinlaiseksi pitkäpiimäiseksi dialogiksi, ja se jäikin hyllyyn melkein kahdeksi vuodeksi. Kun sitten lopulta tulin aloittaneeksi tuon hyllyn nurkkaan unohtuneen lahjakirjan lukemisen, tajusin että ensivaikutelmani oli ollut väärä. Tempauduin mukaan nuorten naisten kiihkeisiin nuoruusvuosiin enkä ole katunut. Kirja johdatti minut kiinnostumaan ensin päähenkilöidensä, ja sittemmin myös muiden suomalaisten runoilijoiden tuotannosta. Ilman “Hurmion tyttäriä” tuntisin tuskin lainkaan runoutta kirjallisuuden lajina, enkä osaisi sitä arvostaakaan niin paljon kuin nyt.

Romaani sijoittuu 20-luvulle, jolloin kirjan kertojat, Elina Vaara ja Katri Vala ystävystyivät. Lukija pääsee seuraamaan heidän taipalettaan itsenäisen Suomen ensimmäisiksi naislyyrikoiksi, joilla oli tärkeä rooli sen ajan kulttuurielämässä. Molemmat kuuluivat Tulenkantajien sisäpiiriin, 1920-luvulla syntyneeseen kirjailijaryhmittymään, jota johti kiihkeä Olavi Paavolainen. Mukana olivat myös muun muassa Mika Waltari, Lauri Viljanen ja Yrjö Jylhä. Kuten takakannen kuvaus kuuluu, on ilmassa sähköä: runoa, ammattikateutta, rakkautta ja mustasukkaisuutta. Elämän villiä hurmaa!

… Elää, elää, elää!
Elää raivokkaasti elämän korkea hetki,
terälehdet äärimmilleen auenneina,
elää ihanasti kukkien,
tuoksustansa, auringosta hourien -
huumaavasti, täyteläästi elää! …

- Katri Valan runosta Kukkiva maa -

Katri Valan ja Elina Vaaran tyylit olivat hyvin erilaiset. Elina Vaaralle oli tärkeää runouden yhteys musiikkiin, ja hänen runoissaan on tyypillisesti riimejä. Ne olivatkin ehkä Katri Valan runoja perinteisempiä. Valan vapaamittaiset runot herättivät ajan kulttuuriväessä kuohuntaa, ja hänestä tuli yksi kiinnostavimmista silloisista nuorista runoilijoista.

Romaani on fiktiivinen, mutta sillä on vankka tosipohja. Loppusanoissa kirjailija kertoo luoneensa faktan pohjalta maailman, joka on mielikuvituksen mausteilla ryyditetty. Lähteinään Satu Koskimies on käyttänyt muun muassa kirjeitä, nauhoitteita sekä erilaisia aiheeseen liittyviä kirjoja.

“Hurmion tyttäret” on kirja, jota suosittelen ehdottomasti kaikkien luettavaksi, niin pakahduttava ja elämänmakuinen se on.