Archive for November, 2010

Asan lukuvinkki

Tuesday, November 16th, 2010

Agota Kristof:  Iso vihko (suom. 1988)

Useimmat kirjat tarjoavat hetken pakomatkan puuduttavasta arjesta. Sitten on joitakin kirjoja, jotka sekoittavat arkemme niin, ettei mikään ole enää samanlaista. Agota Kristofin “ Iso Vihko” on minulle yksi niistä kirjoista. Sen huokuma elämänhenki ja musta huumori olivat mykistyttävän vahva lukukokemus, kun kirjaan ensi kertaa nuorena poikana tutustuin.

Unkarilainen Kristof kuvaa kirjassaan kaksospoikien elämää toisessa maailmansodassa. Pojat tuodaan isosta kaupungista isoäidin luokse maalle, sodan pahimmilta pommituksilta suojaan. Vastaanotto pienessä kylässä on kuitenkin sen verran raadollinen ja karu, että pojat joutuvat käyttämään nokkeluuttaan ja älykkyyttään pärjätäkseen julmassa maailmassa. Erilaisilla ruumiin- ja mielenkaraisuharjoituksilla he pääsevät elämään käsiksi ja alkavat jopa menestymään puutteen sekä sodan runtelemassa ympäristössä. Pienten poikien pitää osata käyttää päätään ja kitkeä tunteensa, vaikka haukkumanimiä ja fyysisiä hyökkäyksiä tuntuu satelevan niskaan joka puolelta.

Joku toinen tuntee kipua, joku toinen polttaa itsensä, saa haavoja, kärsii. Me emme enää itke.

Pojat kirjaavat kaiken kokemansa ylös “ Isoon vihkoon”. Kaikki epämääräiset sanat, joilla  puhutaan tunteista, ovat visusti kiellettyjä. Lauseet ovat selkeitä ja ajattomia. Säntillisten poikien taidot karttuvat oma-alotteisella opiskelulla ja työnteolla. He järjestävät muun muassa esityksiä kapakoissa, opettelevat vieraita kieliä kaupankäyntiä varten ja kerjäävät tarkkaillakseen ihmisten suhtautumista toimintaansa. Heidän keskustelutaitonsakin saavat usein aikuiset hämmentymään.

Iso vihko on teos, joka tarjoaa lukijalleen kosolti käytännön ohjeita elämään. Se näyttää, mihin kaikkeen lapset pystyvät ja laittaa miettimään, miten ihminen voisikaan olla kovassa maailmassa yhtä johdonmukainen, rauhallinen ja luova kuin nämä kaksospojat? He opettelevat jopa unohtamaan äitinsä kauniit sanat, mutta säilyttävät rakkauden sisällään. Eivätkä he lähde tuomitsemaan ketään päältä päin.

Me kutsumme häntä Isoäidiksi. Ihmiset kutsuvat häntä Noita-akaksi. Hän kutsuu meitä “nartunpojiksi“.

Näin pojat esittelevät mummonsa. Isoäidin ja poikien välille kehittyy kirjan edetessä syvä luottamuksellinen suhde, joka saa voimansa molemmin puolisesta viisaudesta ja avunannosta. Lopulta ei poikien äiti eiväkä kouluvirkailijat saa poikia lähtemään isoäidin talosta. Siitä muodostuu heidän oma maailmansa eivätkä he tarvitse enää apua keneltäkään. Päinvastoin pojat ovat ne, jotka auttavat muita kyläläisiä kylmyydessä ja nälänhädässä.

Kirja on jaoteltu kappaleisiin päiväkirjanomaisesti, joka tekee lukukokemuksesta erittäin nautinnollisen. Kristofin rehellinen ja konstailematon kirjoitustyyli sekoittaa fiktion ja faktan alusta asti. Sota jää kirjassa loppuen lopuksi taustalle varjoon ja elämä marssii voittoon. Suosittelen lämpimästi todellisia lukukokemuksia etsiville!

- Asa

Asa (s. 1980) on suomalainen rap-muusikko Helsingin Roihuvuoresta. Asa, joka käytti aikaisemmin taiteilijanimeä Avain, tuli tunnetuksi 2000-luvun alussa Rähinä Records -hiphopkollektiivin jäsenenä.