Mistä alkaisin? -kurssin satoa

Merja Virolaisen ohjaaman rakkausruno-kurssin osallistujien tekstejä.

—————————–

KIELOJEN KYYNELVIRTA

Katsokaa tuota lainehtivaa kyynelvirtaa!
Kielot sen ympärillä kasvavat
Kiedot myrkkyä sisällesi
Kauniina niin kuin aina

Kielojen keskeltä kohoaa henki
sieluamme tuijottaa vihaisena

Pisara poskelta lattialle
nauravalta punapäältä
hän on aina yksi meistä

Maistuu mustikalle
jos sitä haukata uskaltaa
jos siitä hengissä selviää
Haukkuva kirkuja ei pure
mutta hengistä emme tiedä

Kotona kielonkukkien
kukaan uskalla huutaa
lentäen

Nimimerkki: Miseria

—————————–

KAUKANA

Katsomalla et näe häntä
sulje silmät, heti lähempänä

Niin lähellä häntä että voisi koskettaa,
niin kaukana sielultaan ettei hän huomaa

Huudan hänen peräänsä
ettei hän lentäisi pois
Huudan hänen peräänsä
ettei hän jättäisi minua jälkeensä

Jos rakastaa, ei voi unohtaa
hän unohti
Hän jätti minut tähän,
tässä minä kivenä odotan häntä
Juuri tällä kivisellä asfaltilla
jatkuvasti tallotuksi

Odotan edelleen

En huuda enään, ei hän kuule
En huuda enään, ei hän tunne,
kuinka kivinen sydämeni hänet haluaa!

Huutaisin hänen peräänsä
että hän huomaisi minut
jos voisin, syntyisin jälleen ihmiseksi
jotta voisin tehdä sen,
minkä ihmisenä olisin halunnut

Koskettaa,
saada hänet vavahtamaan
ja minuun katsomaan

Koskettaa
saada hänet rakastumaan
ja minulle auringoksi

Se hymy joka välittyi silmistäsi
sitä nyt kaipaan
Kivenä en sinua enään
koskaan nähdä saa

Nimimerkki: Miseria

—————————–

METSÄN TYTTÄRET

Pimeyden keskellä loistaa,
lähellä rosoista pintaa.
Kun useimmat mäen päältä katsovat
he luulevat tietävänsä kaiken minusta

Hymyni sokaisee muut varjoonsa
Mutta varjo
se löytyy myös minusta

Metsän reunassa, puron varressa
aivan missä vain
näen hahmon hymyilevän, hahmon surevan
hahmon vaalean, hahmon mustanpuhuvan
ja tiedän, he molemmat seuraavat
sinuna sinua aina

Surusi hukuttaa minut nauruunsa
mutta onni
se löytyy myös sinusta

Puiden oksista, lehdistä,surusta
neuloit ympärillesi muurin
Olit ennen niin kovin kaunis
jäljellä kauneudestasi ovat kasvosi
sisältä sielustasi ei löydy kuin tyhjää,
pelkkää pimeää

Auringon säteistä, vesi pisaroista
kudoit sielullesi onnellisuuden
Yrität parhaasi pelastaaksesi hänet,
täyttää hänen sielunsa rakkaudella
pienellä toivolla

Kun muuri sortuu
on otettava lisää laastia
paikattava ajan tekemät rakoset

On pyydettävä apua,
jonkun on sekoitettava laastia
sillä aikaa, kuin parannat itseäsi

Hän on valmiina auttamaan sinua,
hän seisoo aina rinnallasi
Hän haluaa nousta kanssasi lentoon,
leijailla yhdessä onneen

Hän on valmiina nostamaan sinut
kun tunnet pudonneesi
Hän haluaa nostaa sinut kanssaan lentoon,
leijailla kanssasi onneen

Katson kaukaa teitä kahta,
pimeyden ja rakkauden lasta,
kunnes katoan varjoihin

Tunnen pelastuksen lähenevän
isoilla harppauksilla luoksenne
ehkä on koittanut teidän aikanne
nousta siivillemme

Nimimerkki: Miseria

—————————–

Aamu ja veranta.
Tuoksuu musiikilta.
Villapaitani soi liian kovalla
ja suklaassani on aamukastetta.

Ilmassa leijuu musiikkia
ja haistan omenapuun.
Omenapuu naukaisee ja
huomaan, että
musiikki maistuu hassulta.

Nimimerkki: Murina

—————————–

PALJASTAMINEN

vittu
se pimu on mahtava,

isot daisarit,
piukka peppu

ja se rakastaa mun kynttilää

vittu
mä,
koulun kovin jätkä,
makein nahkarotsi niskas
nappasin planeetan kuumimman kissan.
paljastamalla kynttiläni

vittu
se oli hirvee virhe
vittu
miks mä tein sen

vittu
miks paljastin itteni
vittu
miks näytin kynttiläni
vittu
menetin miehisyyteni

vittu
mä olin ihan ku akat
´´rakkaudest tekee mitä vaan´´
vittu
ei nahkarotsiäijät oo niinku huorii,
vittu
niil on kova kuori ja sitä kovempi sydän
mut meil on kova kuori ja lämmin sydän

vittu
jätin sen daisarikissan
vittu
en tee enää sitä samaa virhettä

vittu
en näytä enää kynttilääni
en ennen ku löydän rakkauden
vittu
molemminpuoleisen rakkauden

Nimimerkki: Skude

—————————–

YSTÄVÄNPÄIVÄHALI

Se vain tuli jostain
kuin lännen tuuli
heviletti porautui takaraivooni

Silmä vaeltaa aivoissa
hänen silmä, minun aivoissa,
mietin vain häntä,
häntä,
hänen silmiä,
hänen naurua,
hänen hymyä,
Häntä

Kunnes
kainalo pyysi halia
halia,
jota oli odottanut puoli vuotta.
Kuu tuoksui miehelle

Kainalo tajusi
heviletti ei ollut enää takaraivossa
Kainalo tajusi
silmä ei enää vaeltanut aivoissa
Kainalo tajusi
Unelmoija oli tippunut rakkaudesta

Nimimerkki: Skude

—————————–

MINÄ JA SINÄ, UP THE IRONS!

Minä rakastuin häneen

hänen hevilettiinsä

Hän rakastui minuun
en tiedä miksi
Töllötin häntä alaviistoon
pyöräänsä nojaillen
linja-autosta
sydän silmäkulmassani

Hän töllötti minua yläviistoon
pyöräänsä nojaillen
linja-autoon

outo katse silmäkulmassaan

Olin pelkuri, kun kerroin näppäillen
Olin hullu, kun kerroin
Olin täynnä rakkautta, kun kerroin

Olin rakastunut, kun tulkitsin väärin
Olin poissa, kun tajusin

“No siis tarkotan sitä että ihan hauska kuulla että joku ajattelee tuolleensa mutta että sori mutta sä ihan mukavalle tyypille vaikutat ja tälleensä mutta minä en oo vaan silleensä kiinnostunu”

Olin kiven alla
sisimmässäni
Olin valehtelija
kun en näyttänyt mitä sisin tunsi

En tiennyt noustakko linja-autoon ja antaa kortin tiltata
En tiennyt polkeako pyörällä ilman polkimia

En tiennyt ennen kuin hän sanoi jotain elämästä

Päätin nousta linja-autoon
mutta
kortti ei tiltannutkaan

Nimimerkki: Skude

—————————–

OLETKOS KUULLUT PAIKASTA?

Oletkos kuullut paikasta,
Jossa juna leijailee raiteilla?
Jossa elefantti juo maitoa,
Ja ihmiset hirnuvat iloisina?

Oletkos kuullut paikasta,
Jossa lentokone hykertelee ilmassa?
Jossa hevonen liitelee laitumella,
Ja vanhus kehrää onnellisena?

Oletkos kuullut paikasta,
Jossa hiutale jutustelee hangessa?
Jossa koira käy kylässä kissalla,
Ja ihmiset hyppelevät juhlissa?

Nimimerkki: Ennimo

—————————–

KULTAHIPPU JA MUSTA AUKKO

Olen vain tällainen surkimus
jossain kaukaisessa galaksissa
miten voisin edes kuvitella
että kukaan tahtoisi rakastua
pieneen vihreään mieheen.

Etenkään sinä
Venuksen asukki kultatukka
Afroditen sisar
nouseva aurinko
minä olen hullu
kuinka kukaan uskaltaisi rakastaa
tätä pientä vihreää miestä.

Olet minulle kuuma hehku
ihanainen aurinkoni
katson kuin kuuta nousevaa
ihoasi valossa hohtavaa
jota niin tahtoisin koskettaa

Jos saisin edes vähän hipaista
kultaista ulpukkatukkaasi
edes hiukan kurkistaa
tyhjiin sinisiin silmiisi
mutta tuskin suot edes katsettasi minuun
lohduttomaan vihreään mieheen.

Jaksan silti yrittää
palvoa kuin linnunrataa
oi sinua tähtityttöni.

Minä olen Marsista
sinä olet Venuksesta
sinä kultahippu
minä musta aukko
olet oma kallein aarteeni.

Nimimerkki: Ennimo