Mika Wickströmin lukuvinkki

Amos Oz, Tarina rakkaudesta ja pimeydestä
Tammi, 2007

Ozin hienon romaanin keskiössä on poika, joka varttuu 40–50-luvun Jerusalemissa. Elämä ”Rauhan kaupungissa” ei ole aina yhtä juhlaa, ja elämänkohtalot ovat karujakin, mutta kirjailijan sanoista ja lauseista huokuu lämpö kuvattaviaan kohtaan. Erityisen koskettava on pojan suhde äitiinsä. Ensin äiti sairastuu, sitten nukkuu pois, eikä poika miehen vaatteissakaan lakkaa kysymästä: miksi hän hylkäsi minut?

Amoz Oz yhdistää taitavasti fiktiota ja faktaa. Kirjaa voikin lukea monella eri tavalla. Sitä voi lukea kuin mitä tahansa romaania tuntematta Ozia, tuntematta kirjailijan muuta tuotantoakaan – mutta sitä voi lukea myös yksityisen ihmisen sukuhistoriana tai elämäkertana. Jälkimmäiseen lukutapaan liittyy kuitenkin vaaroja, joista muistutetaan heti romaanin alkupuolella. ”Mikä kertomuksistani on omaelämäkerrallista ja mikä paljastuksia?”, päähenkilö kysyy ja vastaa: ”Kaikki kirjoittamani kirjat ovat omaelämäkerrallisia, mutta mikään niistä ei sisällä omaelämäkerrallisia paljastuksia. Lukija, jonkalaista kutsun huonoksi lukijaksi, haluaa aina tietää, mitä todella tapahtui.”

Amos Oz on loistava tarinankertoja. Hän on viettänyt kirjan päähenkilön tavoin koko elämänsä kirjojen parissa – ja sen huomaa. Romaania lukee kuin mitään romaania ei olisi varta vasten kirjoitettukaan. On vain kiehtovia elämäntarinoita yhden sukukronikan verran. Ja sellaisiahan kuka tahansa meistä haluaa lukea!

Comments are closed.