Archive for November, 2008

Mitä se sanoo? -kurssin satoa

Monday, November 24th, 2008

Emma Puikkosen ohjaaman kurssin osallistujien tekstejä.
- - - - - - - -

Enkeli ja piru (sottaamiskilpailu)

Enkeli istuu katon reunalla, katse maahan luotuna. Hän pitelee sylissään avattua sipsipussia. Vaalea käsi rapistelee sitä ja hetken se nostaa valkosipulisipsin suuhun, maiskuttaen kuuluvasti.

 - Syövätkö enkelit sipsejä, vieläpä maiskuttaen? kysyy käheä ääni yllättäen enkelin vierestä.

Äänen kuultuaan, enkeli säpsähtää ja kääntää katseensa sen suuntaan. Hän näkee vieressään punaisen olion, jolla on mustat pienet ja terävät sarvet päälaellaan, sekä musta pieni hännännykerö.

 - Sinä, senkin piru! Mistä sinä siihen ilmestyit? Painu hiiteen, siellä sinun kuuluu ollakin!, enkeli ärähtää tavallista kimeämmällä äänellä ja laittaa uuden sipsin suuhunsa.

 - Totta, piruhan minä olen. Mutta tiedoksesi vain, että minun kuuluu olla helvetissä, ei hiidessä ja helvetistä minä tänne tulin, piru sanoo naurahtaen ja avaa suklaapatukan.

Enkeli pyöräyttää silmiään, naurahtaa heikosti ja ottaa selkänsä takaa limpparipullon käteensä ja tuijottaa sitä mietteliäänä. Hän on niin kyllästynyt siihen, että piru ei ymmärrä pientä huumoria hiiden ja helvetin välillä.

- Hah, jos olet kerta helvetistä, luulisi sinun käyttäytyvän sitten huonommin vai opetetaanko siellä hyviä käytöstapoja niin kuin enkelikoulussa? enkeli kysyy hieman pilkaten pirua, joka on yrittänyt oikaista hänen sivistyksessään olevaa aukkoa pirujen elämän osalta.

- Itse et ole ollut ollenkaan koulusi oppitunneilla, sen näkee sinusta jo päällepäin! piru kivahtaa enkelille, joka on syytänyt sanansa arkaan paikkaan, nimittäin koulunkäyntiin.

- Minä osaan käyttäytyä enemmän pirumaisesti kuin sinä,  enkeli vastaa naama punaisena ärtymyksestä ja nostaa kädessä olevaa pulloa ylemmäs.

Enkeli avaa kädessään olevan pullon, katsoo pirua haastavasti ja nostaa pullon huulilleen, ryystäen siitä kuuluvasti.

 - Ai, sinä haluat kilpailla kanssani! piru huudahtaa haastavasti, heiluttaen samalla lyhyttä häntäänsä ja tiputtaa suklaapatukan käärepaperin maahan.

Enkeli nyökkää pirulle innokkaasti ja nappaa uuden sipsin suuhunsa. Hän ojentaa pirulle limpparipullonsa ja katsoo kun tämä vuorostaan ryystää siitä.

 - Tasoissa ollaan. Nyt on minun vuoroni päättää, mikä on seuraava lajimme, piru sanoo ojentaessaan pullon takaisin enkelille. Enkeli nyökkää taas pirulle ja katsoo, kun tämä ojentaa hänelle chilisuklaapatukan.

Enkeli avaa tyynen rauhallisesti patukan, vetää syvään henkeä ja aloittaa patukan syömisen. Kun hän on sen syönyt, hän pyyhkii suunsa ympäryksen kämmenellään, levittäen suklaan ympäri naamaansa.

Piru syö itsekin suklaan, ottaa jostain käteensä valkoisen nenäliinaan ja pyyhkii sillä naamansa.

 - Ei tästä tule mitään, sinä olet enemmän enkeli käytöstavoiltasi kuin minä! enkeli huudahtaa tuskaisesti ja pitelee suklaisilla käsillä mahaansa.

 - Ei niin, sinä olet taas enemmän piru, piru vahvisti enkelin sanat hieman häpeissään ja jatkoi: - Ei minusta ole piruksi, en osaa käyttäytyä huonosti.

 - Ehkä me olemme syntyneet vääriin paikkoihin, sinun tulisi olla enkeli ja minun piru, enkeli ehdottaa ja hieroo mahaansa.

- Ehkä. Mutta, minä olen nyt piru ja kaikki halveksivat minua kun en osaa käyttäytyä sen mukaisesti, piru vastaa enkelille allapäin.

Enkeli irvistelee tuskaisesti, sillä hänen mahaansa sattuu. Hetken päästä hänen ilmeensä kuitenkin kirkastuu ja hän katsoo pirua sanoessaan: - Minä opetan sinulle huonot käytöstavat, jos enkelin apu kelpaa.

Piru nyökkää enkelille innokkaasti ja on avaamassa suutaan sanoakseen jotakin, kun enkelin tuskainen huudahdus rikkoo hiljaisuuden ennen häntä. Piru katsoo enkeliä huolissaan ja kysyy: - Mikä sinulla on?

- Mahaani sattuu kaikki se syöminen, mutta käyttäydy kuin piru! enkeli kajauttaa pirulle, jonka kasvot muuttuvat hehkuvan punaiseksi häpeästä.

- Anteeksi, piru vastaa ja katsoo enkeliä.

Enkeli pyöräyttää päätään ja mahaansa hieroen hän tuhahtaa pirulle: - Meidän pitää aloittaa oppitunnit heti, sinusta pitää saada huonokäytöksinen piru…

Nimimerkki: Villasukka

- - - - - - - -

Valkoiseen asuun pukeutunut enkelipoika tulee ulos kirjakaupasta tunkien samalla kirjoja laukkuunsa. Sattuupa siihen paikalle punamekkoinen pirutyttö, joka katselee enkeliä hetken ja rupeaa sitten nauramaan.

- Voiko tää olla totta? Onko teitä enkeleitä nykyään miespuolisinakin? Nyt on tainnut tulla Ukko Jumalalle sekaannus.

- Hah. Ainahan meitä on ollut miehisinäkin versioina, tosin me ei vaivauduta kovin usein lähtemään kotoa. Niin kuin eivät miehet yleensäkään. Mutta nyt äitikultani unohtui työmatkalle Pariisiin ja minun oli raahauduttava joululahjaostoksille itse. En kyllä minäkään tiennyt, että teitä paholaisia löytyy kauniimpana sukupuolena.

- Vai että oikein kauniimpana?  No ei mekään ihan uusi keksintö olla. Joten ette tekään ihan kaikkea tunnu tietävän. Vai?

- No tuota… Luulisin etten tiedä kaikkea. En oikein ole jaksanut innostua koko enkelihommasta. Olisin aina halunnut olla piru. Teidän homma on jotenkin helpompaa. Kunhan vaan kiusaatte ihmisiä ja laitatte kaikkea pahaa tapahtumaan.

- Enkeli, joka haluaa olla piru? Jo on aikoihin eletty. Ja onhan se helppoa silloin kun ei tarvitse tapella teidän kanssanne jonkun omatunnosta.

- Tuota en ole tullutkaan ajatelleeksi. Miksi elämä on niin vaikeaa?

- Täällä on aika kylmä, joten mentäisiinkö tuonne kahvilaan juomaan kaakaot tai jotain?

- Ja minä kun luulin, etteivät pirut voi kärsiä kylmästä. Mutta mennään vaan en minäkään viitsi kauemmin värjötellä täällä kylmässä.

He menevät sisään lämpimään kahvilaan, jossa tuoksuu pulla ja kaakao. Enkeli tilaa kaksi kaakaota ja ison pinon donitseja.

- Nami. Näyttää hyvältä. En olekaan syönyt donitseja viikkoon.

- Äläkä luulekaan syöväs niitä yksin. Ei me enkelit syödä kovinkaan terveellisesti. Meillä ainoa hyvä puoli on se, että me emme liho. Olemme sentään Jumalan palvelijoita. Mieti miltä näyttäisi satakiloinen enkeli?

- Hih. saattaisi olla mahtava näky.

Pirun puhelin pärähtää soimaan.

- Sori, pakko mennä äiti ihmettelee jo missä mä olen. Mutta hei, oli tosi hauska jutella. Ootas saat tästä mun puhelinnumeron nii soitellaan joskus.

- Okei. Nähään.

Nimimerkki: Murina

Riitta Jalosen lukuvinkki

Tuesday, November 11th, 2008

Raija Siekkinen: Novellit

Otava 2007

Otava julkaisi vuonna 2007 kirjailija Raija Siekkisen (1953-2004) koko novellituotannon yksissä kansissa. Siekkinen on aina kuulunut eniten ihailemieni kirjailijoiden joukkoon. Olen innolla lukenut yhtä hyvin hänen intensiiviset pienet romaaninsa kuin novellinsa.

Siekkisen kirjailijanlaadulle on ominaista ennen kaikkea vapaus: aivan kuin hänen teoksensa eivät olisi ollenkaan sidottuja aikaan eikä paikkaan, ei edes siihen ihmiseen jota hän kuvaa. Lukiessa tulee tunne, että ainoa mitä kirjailija on kirjoittaessaan kuunnellut, on oma hengitys. Tämän tähden Siekkistä lukiessa on suljettava välillä silmät ja annettava lauseen tulla hitaasti tajuntaan, ja sinne se pujottautuu niin että on helppo upota toisen ihmisen luomaan erittäin hienovireiseen maailmaan.

Herkkyys synnyttää voimaa ja kerronta jättää painavan jäljen. Näin käy vain jos lukija suostuu kirjailijan rytmiin, sillä mikään pikalukukirja yksikään teos ei ole.

Yksi lempinovelleistani löytyy teoksesta Kuinka rakkaus syntyy (1991). Novelli Onnelliset nostaa esille sivullisuuden ja yksinäisyyden tunnot ja oman laatunsa hiljaisen ja surumielisen hyväksymisen. Kertomus etenee hiljalleen kuin kirjailija ohimennen pyörittäisi pientä lumipalloa suuremmaksi ja painavammaksi.

Onnellisten kulkue, jota nainen muistelee, on lapsen kehitystasolle jääneiden ihmisten joukkue. Hänen sisällään oleva lapsi olisi tahtonut jäädä heidän kaltaisekseen, ei kasvaa ollenkaan sellaiseen aikuisten maailmaan, jonka hän koki ja näki valheellisena.

Mutta vääjäämättä nainen kasvaa aikuiseksi ja yrittää elää odotusten tavoin, mutta onnelliset eivät jätä häntä rauhaan. Vain lapsuusmuiston varassa nainen ulottuu heidän joukkoonsa, aikuisena ja aikuisten maailmassa hän jää ainoaksi.