Nappipurkki

Istut pää ompelukoneen välissä, kun avaan oven.

Sanot: - Mekostani putosi musta nappi.

Ikkunan takana pilvet uivat lauttoina.

Meri on valkoinen.

Sanot: - Maalasin sen kalojen kanssa.

Pyydät keittämään lisää maitoa.

Hellalta kuuntelen, kuinka ratkot mekostasi ompeleet ja pistät neulalla sormeen.

Aamulla pappi kysyi: - Näetkö hänessä maailman?

Vastasin: - Ilman häntä ei olisi meitä.

Kirkon edustalla päällemme kumottiin riisiä

ja kalliolla kellot kumisivat kirkkaina.

Seisoit vierelläni ohuena,

sanoit: - Älä enää pidä kiinni. Älä pidä kiinni, pysyt kiinni

ilmankin.

Olen keittänyt maitoa pitkään, hämmennän sitä sormillani,

kun se meinaa palaa pohjaan.

Mekko ratkeaa ompelukoneen välissä.

Katsomme, kun musta nappi vierii lattian poikki

hellan alle.

Kumpikaan ei kumarru, kumarra.

Seisot valoon päin, katseesi ei hievahda hetkeäkään,

sanot: - Näetkö, en enää pidä kiinni.

-Anna-