Archive for April, 2008

Jaana Kapari-Jatan kirjasuositus

Friday, April 4th, 2008

Edgar Allan Poe: Arthur Gordon Pymin selonteko

Teos 2008

Edgar Allan Poen (1809-1849) omin mitta oli novelli ja hän kirjoitti vain tämän yhden romaanin. Tämänkin 257-sivuisen teoksen voi lukea ikään kuin kolmena toisiinsa liittyvänä tarinana.

Pidän tässä kirjassa aivan erityisesti siitä, miten se pakenee määritelmiä. Juuri kun ajattelen kirjoittaa, että lukekaa hyvät ihmiset tämä hieno meriseikkailu, muistan miten suuri osa tapahtuu maissa. Ja kun ajattelen, että lukekaa sitten tämä seikkailu, mieleen tulee heti, etten saa ruveta rajoittamaan toisen lukukokemusta sanomalla Arthur Gordon Pymin selontekoa seikkailuromaaniksi, koska sen voi toki lukea muullakin tavalla. En siis osaa kovin täsmällisesti sanoa, mitä suosittelen, kun suosittelen tätä kirjaa.

Juuri se Poen kirjailijanlaadussa usein viehättääkin, että Poe leikittelee lukijansa kustannuksella tai kenties sittenkin hänen hyväkseen. Poeta lukiessa on syytä olla aina hieman varuillaan, mikä minusta on hieno piirre kirjallisuudessa: se, että lukijan on oltava valpas eli toisin sanoen ajateltava itse. En pidä kovin valmiiksi pureskeltua tekstiä kummoisenakaan kaunokirjallisuutena.

Toisaalta Poen kirjailijanlaatu vaatii lukijaa antautumaan: eläytymään, ahmimaan, kokemaan, tuntemaan; puolustamaan tai vihaamaan hahmojaan; uskomaan kaiken varauksetta. Se on minusta hieno piirre kirjallisuudessa: se, että kirjailija tempaa lukijan mukaansa ja suorastaan määrää tämän hengityksen tahdin. En välitä lukea kaunokirjallisuutta, joka ei tunnu missään. Väitän älyllisyyden menevän hukkaan, jos muuta ei ole kuin se.

Tämä meriseikkailu / kasvukertomus / polemiinen romaani / aikansa scifi / tarina, jossa on koko ajan syytä muistaa, kuka kirjoittaa (vaikka Poe ansiokkaasti sen sotkeekin) on nimensä mukaisesti ja yksinkertaisesti Arthur Gordon Pymin asiallinen ja tosi selonteko tutkimusmatkalta Etelänapamanterelle ennen kuin Etelänapamannerta oli kukaan tutkinut. Se kertoo mitä tapahtui ennen kuin päästiin matkaan tai perille ja mitä sitten. Ja se näyttää, miten ihmiset toimivat keskenään ja yksinään. ‘Toimivat’ on tähän juuri sopiva sana, koska siitä ei näe, onko se imperfektissä vai preesensissä.

Minusta tämä kirja kannattaa lukea paitsi siksi että se koettelee lukijaansa myös siksi että sitä on niin kovin paljon koetettu jäljitellä.

Kirjaa ei ole aikaisemmin suomennettu kokonaisuudessaan, mutta suomennoksen laadusta olen jäävi sanomaan mitään, koska se on omaa työtäni.

- Jaana Kapari-Jatta

Nappipurkki

Friday, April 4th, 2008

Istut pää ompelukoneen välissä, kun avaan oven.

Sanot: - Mekostani putosi musta nappi.

Ikkunan takana pilvet uivat lauttoina.

Meri on valkoinen.

Sanot: - Maalasin sen kalojen kanssa.

Pyydät keittämään lisää maitoa.

Hellalta kuuntelen, kuinka ratkot mekostasi ompeleet ja pistät neulalla sormeen.

Aamulla pappi kysyi: - Näetkö hänessä maailman?

Vastasin: - Ilman häntä ei olisi meitä.

Kirkon edustalla päällemme kumottiin riisiä

ja kalliolla kellot kumisivat kirkkaina.

Seisoit vierelläni ohuena,

sanoit: - Älä enää pidä kiinni. Älä pidä kiinni, pysyt kiinni

ilmankin.

Olen keittänyt maitoa pitkään, hämmennän sitä sormillani,

kun se meinaa palaa pohjaan.

Mekko ratkeaa ompelukoneen välissä.

Katsomme, kun musta nappi vierii lattian poikki

hellan alle.

Kumpikaan ei kumarru, kumarra.

Seisot valoon päin, katseesi ei hievahda hetkeäkään,

sanot: - Näetkö, en enää pidä kiinni.

-Anna-