Archive for December, 2006

Joel Melasniemen lukuvinkki

Wednesday, December 13th, 2006

Dave Eggers
Nopeutemme tulette tuntemaan

Suom. Leena Tamminen
WSOY 2005

Dave Eggersin esikoisteos Huikean nerokas sydämeenkäypä mestariteos (A Heartbreaking Work Of Staggering Genius) nosti tekijänsä maailmalla heti sekä suuren yleisön että kriitikkojen suosikiksi. Eggers aloitti kirjailijanuransa takaperoisesti muistelmateoksella. Se kertoi kieltämättä huikean sydämeenkäyvän tarinan Eggersin molempien vanhempien kuolemasta syöpään ja siitä, kuinka Eggers, lapsi itsekin vielä, ottaa kasvattaakseen kahdeksanvuotiaan Toph-veljensä.

Nopeutemme tulette tuntemaan (You Shall Know Our Velocity) on fiktiota, mutta käsittelee paljolti samoja menetyksen ja liikkeelläpysymisen teemoja kuin edeltäjänsä. Sen päähenkilöinä seikkailevat Will ja Hand, jotka ovat menettäneet kaverikolmikkonsa kolmannen pyörän, Jackin, auto-onnettomuudesta. Lisäksi kertojanääni Will on pahoinpidelty ankarasti sattumanvaraisessa välikohtauksessa.

Yhtä sattumanvaraisesti Will saa 80 000 dollaria palkkiona siluettinsa käyttämisestä sähkölamppupakkauksen kyljessä. Hän ei tiedä miten suhtautuisi äkilliseen ansaitsemattomaan omaisuuteensa - kunnes saa idean lähteä Handin kanssa maailmanympärimatkalle jakaakseen rahat pois tarvitseville. Kenelle? Sen Will arvelee olevan toisaalta itsestäänselvää kun aika koittaa - ja toisaalta jokatapauksessa
sattumanvaraista. Eggers käsittelee mielenkiintoisesti hyväntekeväisyyden vaikeutta - kohteen valinnan subjektiivisuutta, hyväntekijän motiiveja. Willin äiti haukkuu poikansa ideaa alentuvaksi ja ehdottaa diskreetimpiä hyväntekeväisyyskohteita. Will antaa monesti rahaa “kivoille köyhille” mieluummin kuin “ärsyttäville” - suostumatta lopulta näkemään tässä kritisoitavaa.

Will ja Hand lähtevät matkaan tarkoituksenaan pitää vauhtia yllä ja kiertää maailman ympäri viikossa. Aina varovainen Jack kuoli ajettuaan liian hiljaa maantiellä jääden takaatulevan rekan alle, joten pysähtyminen, kahteen kertaan ajattelu ja arastelu on pahasta. Niinpä Eggersin kerronta onkin häkellyttävän vauhdikasta. Sisäiset dialogit,
matkakohteen valinnat lentokentillä, Jackin menettämisen aiheuttaman tuskan kuvaus - koko viikko käydään läpi ikäänkuin yksillä höyryillä, aina seuraavaan taksiin juosten.

Romaania kritisoitiin ilmestyessään ilmeisesti siitä, ettei kirjailija suostunut asettumaan päähenkilöidensä yläpuolelle: Pizza Hutissa syöminen ja amerikkalaisen rockradiokanavan kuuntelu automatkalla Senegalissa on ilmeisesti niin perustavalla tavalla väärin, että kirjailijan pitäisi siitä erikseen lukijaa muistuttaa. Lisäksi Willin ja Handin kehno maantiedon tuntemus, miltei Jackass-tyylinen temppuilu ja epäilysten jälkeenkin naivin optimistinen usko omaan ristiretkeensä ärsyttää monia. Mutta lopulta Eggersin vauhtisokea usko altruismin mahdollisuuteen on varsin viehettävä: Halu auttaa, halu koskettaa muita ihmisiä on aina oikein ja kritiikin ulkopuolella.

- Joel Melasniemi