Archive for November, 2006

Sanoituskurssin satoa

Wednesday, November 1st, 2006

Sulkasadon sanoituskurssille osallistui syys-lokakuussa 2006 viisitoista 13-17-vuotiasta kirjoittajaa. Tekstiä syntyi viiden viikon aikana kymmeniä sivuja. Tässä muutamia valikoituja tekstejä.

- - -

Aniline
MARRASKUU

Täällä haisee
ihan talvelta tänään
hei ollaan olemassa

Tule mennään
pimeää nopeammin
minä ja sinä ja me

Jalat ovat
kuitenkin liian täynnä
askelia muualle

Ja minä olen sinulle
kuin fyysikolle
kappale tässä
universumissa

Jalat ovat
tietenkin liian täynnä
askelia muualle

- - -

Sharra
TYPERÄ TYTTÖ

Tule maailmani syliin, typerä tyttö,
tehdään sopimuksista sokeimmat;
tahdon kuulla naiivit valheesi siitä
kuinka sittenkin uskallat

Tule huoneeseeni myöhään yöllä
kun maailmamme kuolevat
riisun yhden elämän yltäsi
leikkaan kiharasi kosteat

sinä sängynpäädyssä hiljaa huudat;
Tuhkimo vailla vaatteita,
juopunein huulin valheita kerrot
en jaksaisi kuunnella!

Olen väsynyt kertomaan sinulle
kuinka kaikki järjestyy
raastat verille puolet minusta
aina maailma kun hämärtyy

Sinä särkylääkepullossasi
enää hengittää et saa
en tahtoisi pitää kiinni sinusta
teet kuitenkin kuolemaa

Tule maailmani syliin, typerä tyttö
pelkään takertua kiinni sinuun
ehkä liian lujaa rukoillessa
sinä turhaan tukehdut minuun

sinä sängynpäädyssä hiljaa huudat;
Tuhkimo vailla vaatteita,
juopunein huulin valheita kerrot
en jaksaisi kuunnella!

Olen väsynyt kertomaan sinulle
kuinka kaikki järjestyy…

Sinä särkylääkepullossasi
enää hengittää et saa…

- - -

Kira
JÄÄHYVÄISET

Aurajoen rantaa astelen
Itsekseni hiljaa hyräilen, hymyilen
Ilta-aurinko lämmittää selkääni
Horisontissa kaikuu lokkien raikuva ääni
Ihailen vielä viimeisen kerran lehtien väriloistoa
Kuuntelen vielä viimeisen kerran tuulen kuiskauksia
Se mulle kuiskaa, huominen on uusi sivu uuden elämän

Samat puistot, kadut, ostarit
Samat työmaat ja korttelit
Samat päiväkodit ja koulujen pihat
Samat kiskat sekä rautatieasemat

Jokin tässä uutta on
Edessä avautuu suuri tuntematon
Viimeisen kerran tätä kaikkee katselen
Se jokin mua kutsuu, sitä mentävä on päin
Viimeisen kerran tunnen poltteen sisälläin
Kunnes päästän irti, pois katoan

Viimeisen kerran läpi Turun kävelen
Lampsin ohi hautausmaan
Pysähdyn tuttuun kadunkulmaan
Muistot herää mieleeni, kyyneleet nousee silmiini
Tää kaupunki on täynnä muistoja, täynnä elämää
Mutta pakko mun silti on entinen taakse jättää

Samat puistot, kadut, ostarit
Samat työmaat ja korttelit
Samat päiväkodit ja koulujen pihat
Samat kiskat sekä rautatieasemat

Jokin tässä uutta on
Edessä avautuu suuri tuntematon
Se jokin mua kutsuu, sitä mentävä on päin
Viimeisen kerran tunnen poltteen sisälläin
Kunnes päästän irti, pois katoan

En tahdo jäähyväisiä jättää
Ne vaikeuttais vaan mun elämää
Tahdon vain pikkuhiljaa,
kaiken unohtaa
Viimeisen kerran kuulen kirkonkellojen,
Turussa lyövän kahdeksaa

Samat puistot, kadut, ostarit…

Mutta silti tässä uutta on
Edessä avautuu suuri tuntematon…

- - -

Jeli
TOIVOTON KAJO

Suljet silmäni kädelläsi ja uskomaton hymy täyttää sun suun,
olet valmistanut kahvipöydän latvaan päärynäpuun.
Ja taas toivon, ettei tää olis iltamme viimeinen.

Juostaan kahdestaan läpi vihreän laakson,
välillä sukelletaan ohi pimeän, tukahduttavan jakson.
Ja taas toivon ettei tää olis iltamme viimeinen.

Kerran me vielä selvitään
yli vuorten huippujen lennetään
toisiamme kiinni pidellään
kajossa kuutamon loisteen.

Me vietetään kissanpäiviä vaikka koiranilma yllättäisi,
ei mikään tunnu pahalta, lämpimässä syleilyssäsi.
Ja taas toivon ettei tää olis iltamme viimeinen.

- - -

Wakan Tanka
JUPE

Jupe otti lopputilin ravintolasta
Sanoi että nyppi etenkin talvella
Kun aamusella sanotaan mee pois ja palaa vasta
Kun on asiakkaita joita palvella
Jupe lähti ovet paukkuen ja kävi niin että
Päältä ajoi linja-auto paritonninen
Nyt Jupe nauttii liian pientä sairaseläkettä
Ja hänkin on vielä hyväonninen

Mä näin Jupen eilen nurkkapöydässä
Siellä se toljotti lasiaan
Ensin se kiroili vaivaa elämässä
Ja siirtyi sitten asiaan
Sanoi: tehkää minustakin Stahanov!
Tehkää se määräajan voimalla!
Tehkää se hynällä! Tehkää se rahalla!
Ihmisen arvo minimoimalla!

Seuraavaksi Jupe oli kaupan kassa
Hän hommansa teki aina huolella
Hän puoli vuotta duunaili natsisiwassa
Mutta pomo ei ollut Jupen puolella
Koskaan Jupen uralla ei ollut onni myötä
Vaikka miten väänsi ja missä rotankoloissa
Kaikkialla viesti oli: älä tee työtä
Tai tee sitä huonoissa oloissa

Mä näin Jupen eilen nurkkapöydässä
Siellä se toljotti lasiaan
Ensin se kiroili vaivaa elämässä
Ja siirtyi sitten asiaan
Sanoi: tehkää minustakin Stahanov!
Tehkää se määräajan voimalla!
Tehkää se hynällä! Tehkää se rahalla!
Ihmisen arvo minimoimalla!

Sitten Jupe rupes pimeäksi siivoojaksi
Paskaduunista päätti pitää loman
Mutta poliisipa vieraili kerran kaksi
Vei valtio koko Jupen pääoman

Mä näin Jupen eilen nurkkapöydässä…

- - -

Marijohanna
ARKI

Soi kelloni kuudelta,
päivästä uudesta kertoen.
Päivä ei tunnu uudelta
herään kaiken eilisen toistaen.

Aamusta toiseen
tunnit jokaiset,
elän kuin eilenkin
jäisin vuoteeseen
eilisen unohtaen
nousen kuitenkin

Aamukahvin jälkeen
kiireestä kelloni kertoo
palaan taas eiliseen
pomo kuitenkin myöhästymisestä sanoo.

Aamusta toiseen
tunnit jokaiset,
elän kuin eilenkin
jäisin vuoteeseen
eilisen unohtaen
nousen kuitenkin

Tunnista toiseen
jatkettava on
tahtoisi en
toistettava on eilinen

- - -

Atukka
[nimetön]

I’m just ordinary boy with jeans on
But they just wont let me to come on
Is it cause of the braces i wear
Or the music I hear
Is it cause of the frecles on my face
or the comic books in my case

It’s not easy to be teased
It’s not easy to be cool
It’s easy to be different
Still they think u r fool

Shouting and teasing on the corridor
Pushing and kicking me on the floor
Maybe I got to change like them
Havin cool jeans and short hair
Smokin when no one sees
Drinkin on the friday eves

It’s not easy to be teased
It’s not easy to be cool
It’s easy to be different
Still they think u r fool

- - -

Mindel
KEIJU

Vaelsin metsässä ilman päämäärää,
ilman ystävää.
Katsoin kuinka kesä vaihtui syksyyn,
ilman varoitusta.
Katsoin keltaisten lehtien putoamista,
annoin kyyneleeni valua niiden mukana.

Nyt kuitenkin olen keiju ilman siipiä,
haluaisin lentää pois,
mutta siipeni ei vielä kanna minua.
Häilyvät muistot valaisevat pimeääni,
Haluaisin päästä pois.
En voi pyyhkiä viimeisiä kyyneleitäsi.

valkonen ensilumi peitti maan,
ilman sääliä.
Tunsin kuinka se maalasi minutkin pois,
ilman ystävää.
Katsoin vettä joka virtasi vuolaana,
Kuin kyyneleeni ennen lähtöhetkeäni.

Nyt kuitenkin olen keiju ilman siipiä,
haluaisin lentää pois,
mutta siipeni ei vielä kanna minua.
Häilyvät muistot valaisevat pimeääni,
Haluaisin päästä pois.
En voi pyyhkiä viimeisiä kyyneleitäsi.

Olisit ainainen kevät sydämessäni,
kukkisit aina siellä.
Talven tullessa hohtaisit valkeana,
kuin hopeiset kukat.
Eläisimme aina yhdessä, ikuisesti.
Emme koskaan kuolisi.

Nyt kuitenkin olen keiju ilman siipiä,
haluaisin lentää pois,
mutta siipeni ei vielä kanna minua.
Häilyvät muistot valaisevat pimeääni,
Haluaisin päästä pois.
En voi pyyhkiä viimeisiä kyyneleitäsi.

- - -

Tattoo
LOKKI

Ei nimeni oo Fletcher tai Joonatan
En tahdo sulle pahaa, kiusaan muuten vaan
Voit hyvin heittää leipäs pois,
jos se sua auttaa,
mut usko sentään viisaampaa:
En ruokas perässä ollut muutenkaan

En tahtoisi mä kerskua mut kerronpahan:
oon nähnyt vähän maailmaa, sen paljastan
Voin kielillä puhua,
mon chéri, devuška,
voin kuiskata tai kiljua:
Sä olet se, kenet mä haluan

Hei, kuule kuinka sua lokki kutsuu,
ehkä tahtoisit kuitenkin kuunnella
Jos kestät rakastua tällaiseen moukkaan,
voin kaikki toiveesi toteuttaa

Mä rantojen kuningas oon, kieltämättä,
mä pois merelle voin lähteä, muut yllättää
Voin olla aateli, pummi,
mikä vain kelpaa,
Saapasjalkakissa,
joka tornista herättää prinsessan

Hei, kuule kuinka sua lokki kutsuu,
ehkä tahtoisit kuitenkin kuunnella
Jos kestät rakastua tällaiseen moukkaan,
voin kaikki toiveesi toteuttaa

- - -

Miikael Saaristo
EMMAREETTA

Linja-autossa hän rakensi tikapuut kerroin
kirjoittamisesta, tyttöystävästäni, unelmistani
Hän kuunteli, hän ymmärsi
Hän oli niin erilainen että luotin häneen
Lähtiessään hän kuiskasi minulle nimensä: Emmareetta

Aurinkoni kanssa ihmettelin
Miksi puhuin?
Miksi kerroin?

Junassa hän kuori sipulin
Kerroin kirjastani, vaimostani, lapsistani, murheistani
Hän kuunteli, hän ymmärsi
Hän oli niin luottavainen että häikäisi minut
Lähtiessään hän kuiskasi minulle nimensä: Emmareetta

Aurinkoni kanssa ihmettelin
Kuka hän on?
Missä hän asuu?

Hautausmaalla hän antoi minun itkeä olkapäätään vasten
Kerroin menestyksestä, onnettomuudesta, surusta, sokeudesta
Hän kuunteli, hän ymmärsi
Lähtiessään hän ojensi minulle greipin, silloin minä unohdin
Katsoin sateen läpi ruusuja ympärilläni, ne olivat graniittia
Pimeyden tullessa ymmärsin ja kuiskasin hänen nimensä maailmalle
Emmareetta

- - -

Editoinnista ja mahdollisista painovirheistä vastaa kurssin ohjaaja Kyösti Salokorpi.